Olemme pienimuotoinen kotikenneli Uudellamaalla. Asumme miljöössä missä kaupunki kohtaa maalaismaisemat ja luonnonsuojelualueet. Lapsesta asti olen haaveillut omasta koirasta mutta vakavan eläinallergian takia olen joutunut tukahduttamaan ajatukset omasta koirasta. Esikoisen syntymän jälkeen huomasin hänen perineen allergiat. Toisen lapsen syntymä teki minusta erityislapsen äidin. Kasvatusalalla työskennellessäni olin aikaisemmin törmännyt tuki ja terapiakoiriin ja tiesin miten paljon hyvää sellainen, tekisi kaikille meille. Koirankokoinen pala rinnassani huomasi salaa haaveilevani omasta tassuterapeutista. Mietin lapseni ja itseni siedätyshoitoja sillä nyt oli ainakin painava syy hakea siedätyshoitoa koira-allergiaan. Lapseni vuosikontrollissa allergiasairaalassa keskustelin lääkärin kanssa terapiakoiran mahdollisuudesta perheessämme. Yllätyksekseni allergialääkäreiden kanta eläimiin oli muuttunut 80-luvulta huomattavasti. Olin itse saanut juuri samaisessa talossa vuosikymmeniä aikaisemmin ehdottoman kiellon eläinten läheisyyteen. Lapseni lääkäri oli sitä mieltä, että etsisin rodun, joka allergisoi mahdollisimman vähän ja koira tulisi taloon ja vasta sen jälkeen aloittaisimme siedätyshoidon, jos tarve sen vaatisi. Haaveeni omasta koirasta oli nyt herännyt henkiin ja etsin rotua, joka olisi potentiaalinen allergisessa erityislapsiperheessä. Unelmani toteutui, kun törmäsin Australian labradoodle rotuun. Testailujen ja tutustumisen jälkeen totesin, että rotu on kuin meidän tarpeisiin luotu. Ajatuksena oli terapiatyyppinen kotikoira, joka toisi iloa ja tukea haastavaan arkeen. Tänä päivänä perheeseemme kuuluu kolme ihanaa tassuterapeuttia; joista on ollut iloa ja apua enemmän kuin koskaan osasin haaveilla.
